Rotumääritelmän tulkintaa

CHOW CHOW
Ryhmä: 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
FCI:n numero: 205
Hyväksytty: FCI 9.6.1999  SKL-FKK 30.11.2006

Alkuperämaa: Kiina
Vastuumaa: Iso-Britannia

KÄYTTÖTARKOITUS: 
Vahti- ja seurakoira.  
Chow on alkuperältään ikivanha pohjoiskiinalainen rotu, jota käytettiin metsästykseen, paimentamiseen, vetämiseen ja vahtimiseen. Nykyään pääasiallisesti kodin vahti- ja seurakoirana olevan chowin alkuperää ei saa unohtaa, kun määritetään todellista chowin tyyppiä.  

LYHYT HISTORIA:
Historiaa Kiinassa
Ilman epäilystä chow on yksi ikivanhoista koiraroduista. Historioitsijat ovat löytäneet jopa 1000 eKr. kirjoitettuja kronikoita, jotka kuvaavat Tataarien ”sotakoiran” selvästi näkyviä ainutlaatuisia ominaisuuksia. Koiria on kuvattu vahvoiksi koiriksi, joilla karkea ja pysty karva, täysin suorat takaraajat ja siniset kielet. Kiinalaiset huomasivat tämän koiran arvon ihmiselle ja koiraa alettiin käyttää metsästykseen, paimentamiseen ja vahtimiseen.

Han-Dynastian ajalta, vuodesta 2000 eKr. eteenpäin, on eniten patsaita ja piirustuksia näistä kiinalaisista metsästyskoirista, jotka täyttävät rodun tunnusmerkit selvästi.

Hyvin tunnettu patsas, joka on peräisin Han-dynastian ajoilta (206 eKr. – 220 jKr.), löytyy Victoria Albert museosta Lontoosta.

Patsaassa chowilla on päällä eräänlainen haarniska. 

Tang-dynastian (618 jKr. – 907 jKr.) aikana Mantsuriassa ja Mongoliassa Lama-luostareissa munkit kasvattivat isoja laumoja sinisiä choweja, jonka värin he olivat pitkällisen jalostustyön tuloksena saaneet aikaiseksi.

Chowin liha oli haluttu korvike lampaanlihalle ja kieli oli aivan erikoinen herkku. Koiria ruokittiin riisipitoisella ruokavaliolla, jotta koirat olisivat maukkaita. Vuonna 1928 Pekingin provinssissa kiellettiin koiranlihan syöminen. 

Länsimaat ja Englanti
Ensimmäinen eurooppalainen henkilö, joka mainitsee ja kuvaa chowia on Marco Polo matkakuvauksissaan 1200-luvulla.

Ensimmäiset länsimaiset havainnot chowista ovat vuodelta 1780, kun muutamia Kantonista tuotuja ”kiinalaisia koiria” saapui Englantiin. Näitä kuvataan Mr. Whiten teoksessa ”Natural History and Antiquities of Selborne”. Teoksessa on tarkka kuvaus koirien ulkonäöstä ja luonteesta. Siinä mainitaan myös, että alkuperämaassa koira kasvatettiin myös syötäväksi.

Seuraava havainto kirjattiin vuonna 1833 Baltimoressa, kun Mr. Slacum kirjoittaa kiinalaisista syötävistä koirista. Koirat olivat esillä eläintarhoissa syötävinä, villeinä ja koiran tapaisina eläiminä, joilla väitettiin olevan sukuyhteys kojootteihin ja dingoihin.

Vuosiluku 1895 on varmaankin yksi tärkeimmistä chowin historiassa. Kiinasta tuodusta Chow VIII:sta tuli ensimmäinen chow valio, Peridot II oli BIS LKA:ssa, Englannin Chow Chow Club perustettiin ja rotumääritelmä laadittiin perustuen Ch Chow VIII:n ulkomuotoon.

Suomi
Ensimmäinen Suomessa esiintynyt ”kiinalainen koira” oli Man-Si von Shanghai. Shanghai oli syntynyt 6.1.1920, väriltään se oli ruskeanharmaa, sen sukuperä oli tuntematon, mutta vanhemmat olivat Kiinasta. Helsingin kevätnäyttelyssä vuonna 1924 se sai ensimmäisen palkinnon. 1940-luvulla tuotettiin useita choweja Ruotsista ja muutamia myös Englannista. 

Kasvatustyö pääsi varsinaisesti vauhtiin kuitenkin vasta 1960-luvulla. 1970-luvun alussa kasvattajien määrä alkoi kasvaa ja jalostuspohja laajeta tuontien lisääntymisen myötä. Nykyisen rotujärjestön Chow Chow yhdistys ry:n perustamisen myötä 1972 kasvatustyö ja rodun harrastaminen sai entistä täsmällisemmän muodon.  

FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
Alaryhmä 5 aasialaiset pystykorvat ja niiden sukulaisrodut
Käyttökoetulosta ei vaadita.

YLEISVAIKUTELMA: 
Aktiivinen, tiivis- ja lyhytrunkoinen, erittäin tasapainoinen, olemukseltaan leijonamainen, ylpeä ja arvokasryhtinen; lihaksikas ja tiivis; häntä on selän päällä.
Kun tätä koiraa katsoo täydessä turkissa, näkee silmiinpistävän kauniin eläimen. Erityisesti huomiota kiinnittää rodun ihastuttava tasapaino, vankka, lihaksikas kompakti runko ja ylpeästi pystyssä oleva, erikoislaatuinen pää. Voimakasta, rodunomaista päätä ympäröi leijonanharjaan verrattava kaulus, minkä lisäksi pään ja rungon suhteet saavat aikaan leijonamaisen vaikutelman. ”Leijonamaisuudella” viitataan myös ylpeästi kannettuun päähän. 

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: 
Pidättyväinen; hyvä vahti, jolla on sinisen-musta kieli ja rodunomainen, jäykkä liikunta. Itsenäinen ja uskollinen, kuitenkin varautunut. 
Upea… puhdas… uskollinen… rakastava… älykäs… salaperäinen… aristokraattinen… tietyn välimatkan päässä pysyttelevä…

Näitä sanoja käytettyään usein kuvaamaan tätä jaloa koiraa. Chow chow palvoo sinua ja mikäli olet sen ystävä, se rakastaa sinua kaikella kiihkeällä ylpeydellään.

Chow Chow’n luonne on usein pidättyväinen. Koira ei siis välttämättä muitta mutkitta anna vieraan koskea itseään ja varsinkin ylhäältäpäin nopealla liikkeellä lähestyvää kättä koira pyrkii väistämään. Aggressiivisuus ja arkuus eivät kuulu tyypillisen chow chow’n luonteeseen, sillä oikealuonteinen chow chow on hermorakenteeltaan vahva. 

PÄÄ
Kuten rotumääritelmässä olevasta yksityiskohtaisesta kuvauksesta käy ilmi, pää on rodussa tärkeä ja antaa leimansa koiran kokonaisuudelle.

Edellä oleva ei kuitenkaan tarkoita, että pään tulisi hallita chow chow’ta muiden ominaisuuksien kustannuksella. Pään tulee olla voimakas ja suhteellisen suuri verrattuna koiran kokonaisuuteen. Kauluksen runsas karvoitus voi lisätä koon vaikutelmaa, mutta millään koiralla ei voi olla todella suurta päätä ilman voimakasta luustoa. Siksi vaaditaan, että kallon ja kuono-osan tulee olla leveät. Tämän perusteella on selvää, että pään tulee olla vaikuttava.   

KALLO-OSA: 
Tasainen ja leveä, silmien alta täyteläinen.
Kallon on oltava tasainen ja leveä. Kaareutuva kupolimainen kallo-osa on chow chow’lla virhe.

Kallo-osassa on oltava riittävä, mutta ei liiallinen määrä nahkaa, jolloin syntyy rodulle ominainen otsaansa rypistävä, murjottava ja tutkiva ilme (scowl).  

OTSAPENGER: Ei korostunut.

Niskaharjanne on kohtuullisen kehittynyt. Silmien välistä otsalta alkaen alas kuononselkään kulkee uurre. Kallon ja kuono-osan välillä on ainoastaan tasainen, vähittäinen laskeuma, eikä selvää kulmaa. Syvä otsapenger ei ole sallittu, sillä se antaa päälle virheellisen muodon ja pilaa pään arvokkuuden. Joissakin tapauksissa otsapenger näyttää selvemmältä kuin se todellisuudessa onkaan, mikä johtuu kulmakaarien kohdalla vaadittavasta ”otsanrypistyksestä” ja pään kohtuullisesti poimuttuneesta nahasta. 

KIRSU: 
Kookas, leveä ja musta. Kermanvärisillä ja lähes valkoisilla yksilöillä sallitaan vaalea, sinisillä ja vaaleankellertävänruskeilla (fawn) karvapeitteen värin mukainen kirsu. 
Kirsun on oltava suuri ja leveä ja sierainten avoimet. Kirsu ei saa olla sivusta katsottuna kalteva (vertaa bokseri). Kirsun on oltava musta lukuun ottamatta kermanvärisiä ja valkoisia koiria, joilla sallitaan vaaleampi (lihanvärinen) kirsu ja sinisiä ja fawneja, joilla sallitaan karvapeitteen värin mukainen kirsu. Tämä onkin kohtuullista, sillä viimemainitun värisillä koirilla on erilainen pigmentti, eikä niillä voida pitää ei-mustaa kirsunväriä virheenä. Musta kirsu on erittäin harvinainen kermanvärisillä.  Kuitenkin näillä kaikilla väreillä musta kirsu asetetaan etusijalle.

Laikullinen kirsu tai muunvärinen kuin musta on virhe. Poikkeuksen muodostavat siniset ja kellanruskeat (fawn) koirat, joilla sallitaan perusvärin mukainen kirsu, sekä kermanväriset ja valkoiset, joilla sallitaan vaaleampi kirsu. Todella kermanvärisillä koirilla tulee niiden vanhetessa ongelmia kirsun läikikkyyden kanssa. Tuomarin tulee siis erityisellä tarkkuudella tarkistaa kermanvärisen koiran todellinen väri, jos sen kuono on kirjava. 

KUONO-OSA: 
Kohtuullisen pituinen ja kauttaaltaan leveä (ei kärjestään suippeneva kuten ketulla).
Kuono-osan tulee olla kohtuullisen pituinen, millä tarkoitetaan, että sen pituuden tulee olla oikeassa suhteessa pään pituuteen. Sellaisilla chow chow´eilla, joiden pään uskotaan olevan lähellä ihannetta, kuono-osan pituuden on havaittu olevan 1/3 pään koko pituudesta (kirsusta niskaharjanteeseen).

Hyvän muotoisen kuonon edellytys on, että leuat ovat leveät ja vahvat ja yläleuka on syvä. Kuono on leveä silmistä kirsuun saakka kapenematta kuten esimerkiksi keeshondilla. Chow chow’n pään pilaa pitkä ja / tai suippo kuono.

Aivan yhtä tärkeää on, että kuono-osa on syvä ja sivuilta täyteläinen. Huulten täytyy olla paksut ja tiiviit, ja ne peittävät alaleuan suun ollessa kiinni.

Kuonon on oltava silmien alapuolelta riittävän täyteläinen. Silmän sisäkulmasta kulkee alaspäin uurre erottaen posket ja kuono-osan.  

HUULET: 
Kitalaki ja huulet ovat mustat (sinisenmustat), ikenet mieluiten mustat. Kieli on sinisenmusta. 
Kieli on chow chow’lla erikoinen, sillä sinertävän mustana se muodostaa rodulle tunnusomaisen erikoispiirteen. Vaikka chow chow’n kieltä sanotaan usein mustaksi tai siniseksi, se on itse asiassa sinertävän musta, mustikanvärinen. Kielipigmentissä ei saa sallia puutteita, sillä myönnytykset tässä suhteessa tarkoittavat rodulle ominaisen ainutlaatuisen piirteen väheksymistä. Rotumääritelmä on tässä kohdin selkeä ja mainitsee täplikkään tai laikukkaan kielen virheenä. Kuuma sää saattaa kuitenkin vaikuttaa tilapäisesti kielen pigmenttiin vaalentaen sitä laikulliseksi. Vaalenemista tapahtuu myös koiran vanhetessa etenkin kermanvärisillä, sinisillä ja fawneilla.

Huulten ja kitalaen on oltava mustat. Ikenet ovat ”mieluiten” mustat, mutta vaaleampaa pigmenttisävyä ei voida pitää virheenä. Todella mustat ikenet esiintyvät yleisimmin mustilla chow chow’eilla.  

LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Hampaat ovat voimakkaat ja hammasrivi tasainen, leuat ovat vahvat. Täydellinen, säännöllinen ja täysihampainen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa.
Chow chow’n tylpästä kuonosta johtuen etuhampaat ovat miltei suorassa linjassa, päinvastoin kuin suippokuonoisilla koirilla, joilla ne ovat kaarevassa linjassa. Hampaiden on oltava vahvat muodostaen tasaisen leikkaavan purennan, jolloin yläleuan etuhampaat peittävät alaleuan hampaat tiivisti ilman rakoa. Ylä- ja alapurennasta on arvostelussa rangaistava.  

SILMÄT: 
Tummat, mantelinmuotoiset ja keskikokoiset, eivät vuotavat. Sinisillä ja vaaleankellertävänruskeilla sallitaan karvapeitteen värin mukaiset silmät. Silmien koko sinällään ei ole virhe, kunhan silmät ovat terveet ja silmäluomet eivät ole sisäänpäin kiertyneet (entropium). 
Silmät ovat erittäin tärkeät, sillä niiden oikea muoto ja sijainti vaikuttavat suuresti chow chow’n pään rodunomaiseen vaikutelmaan. Silmien on oltava tummat, mikä merkitsee, että iiriksen on oltava tumman ruskea. Sinisillä ja fawneilla karvapeitteen värin mukaiset silmät on sallittu, mutta mitä tummemmat silmät, sen parempi. Chow chow’n väristä riippumatta vaaleat silmät eivät ole koskaan viehättävät ja muilla kuin sinisillä ja fawneilla ne ovat ei-toivottavat.

Kun kuono-osa on leveä, on selvää, että silmien on sijaittava kaukana toisistaan. Silmiä ympäröivät täyteläiset kulmakaaret, sekä uurre, joka kulkee silmän ulkonurkasta suupieleen. 

Silmäaukko on keskikokoinen, mantelinmuotoinen ja vino. Silmien koko ei ole sinällään ole virhe, kunhan silmät ovat terveet ja silmäluomet eivät ole sisäänpäin tai ulospäin kiertyneet. Suuret, pyöreät tai ulkonevat silmät eivät ole toivottavat.

On muistettava, että tälle rodulle on tärkeää sen vaikeasti määriteltävä, täydellisessä sopusoinnussa rodun itämaisen luonteen kanssa oleva ilme, joka on mietiskelevä, filosofinen, epäluuloinen ja joskus jopa hieman kopea ilman pahansuopaisuutta ja epäterveitä piirteitä.  

KORVAT: 
Pienet, paksut, hieman pyöreäkärkiset, jäykästi pystyssä ja etäällä toisistaan. Korvat kallistuvat eteenpäin silmien yläpuolelle ja hieman toisiaan kohti, mikä antaa koiralle rodulle ominaisen murjottavan ilmeen, joka ei koskaan saa olla löysän ja poimuisen päänahan aikaansaama.
Chow chow’n korvat ovat yhtä tärkeät kuin silmät, sillä rodunomainen ilme riippuu suuresti oikean tyyppisistä korvista. Niiden on oltava oikeankokoiset ja –muotoiset, ja niiden asennon ja sijainnin on oltava oikea. 

Korvien tulee olla tyvestään leveät ja kaveta hieman pyöristyneisiin korvankärkiin. Rotumääritelmä toteaa, että koira kantaa korviaan jäykästi pystyssä, ja ne ovat etuasentoiset ja sijaitsevat silmien yläpuolella. Tämä tarkoittaa, että korvalehti on todella jäykkä (ei luppakorva, eikä kärjistään taipuva), ja korvat eivät sijaitse pystysuorassa kalloon nähden vaan kallistuvat eteenpäin, silmien yläpuolelle.

Korvien ei tule vain näyttää pieniltä ympäröivän runsaan turkin sisällä, vaan niiden pitää olla pienikokoiset, paksut ja lyhyen karvan peittämät ulko- ja sisäpinnaltaan. Suuret pystysuorassa olevat korvat, joiden korva-aukko näkyy, ovat ei-toivottavat.

Liian korkealle tai liian lähelle toisiaan kiinnittyneet korvat pilaavat päätyypin.

Kun chow chow’lla on vaadittava leveä kallo, korvat eivät voi olla mitenkään liian lähellä toisiaan. Toisaalta liian kaukana toisistaan olevat korvat eivät ole myöskään oikeat, sillä ne pilaavat chow chow’n ilmeen tehden päästä käsipuuhkamaisen.

Korvien sijainti on määritelty tarkkaan, sillä korvantyven sisäkulmasta vedetty linja kulkee silmän ulkokulmaan. On mielenkiintoista todeta, että chow chow pystyy liikuttelemaan kumpaakin korvaansa erikseen toisistaan riippumatta.

Korvan asento ja sijainti ovat ilmeen kannalta hyvin tärkeitä, mitä osoittaa sekin, että rodun ainutlaatuisesta ”murjottavasta” ilmeestä jää paljon puuttumaan, mikäli chow chow’lla on kevyet korvat. 

ILME:
Rotumääritelmä ei määrittele chowin ilmettä, joka kuitenkin on erittäin tärkeä chowin kokonaisuudelle.

”Murjotus” (scowl) on epäilemättä chow chow’n ainutlaatuisempia ja sille ominaisimpia piirteitä. Sitä on vaikea määritellä mutta sillä kuvataan chow chow’lta vaadittavaa ”otsa rypyssä” olevaa ilmettä, joka on ehdoton edellytys rodun oikeantyyppiselle päälle. Ilman ”murjotusta” chow chow’n pää ei ole koskaan rodunomainen.

Edellä olevasta käy ilmi, että ”murjotuksen” aikaansaamiseen tarvitaan useita elementtejä. Se ei synny ainoastaan oikeanmallisista ja oikein sijaitsevista silmistä, toivotuista korvista tai otsan pystysuoraan kulkevasta ”ajatusrypystä” tai pään mahdollisista poimuista erikseen, vaan se on näiden kaikkien tekijöiden summa niiden täydentäessä toisiaan ja muodostaen näin chow chow’n ”murjotuksen”. Murjottava ilme ei saa koskaan olla löysän ja poimuisen nahan aikaansaama.

Karvan sävytys korostaa murjotusta huomattavasti enemmän punaisilla kuin mustilla tai sinisillä chow chow’eilla.

Mustaa chow chow’ta arvosteltaessa havaitsee, että joutuu kenties katsomaan päätä hieman tarkemmin löytääkseen aidon murjottavan ilmeen, sillä mustan naaman ja pään vuoksi tämä ilme ei ehkä ole ensisilmäyksellä korostunut.  

KAULA: 
Voimakas ja täyteläinen, ei lyhyt; sulavasti lapoihin liittyvä ja loivasti kaareutuva.
Kaula vaikuttaa suuresti chow chow’n ääriviivoihin ja tasapainoon. Se voi parantaa tai huonontaa yleisvaikutelmaa suuresti. Chow chow’n pitää kantaa päätään ylpeästi ja on selvää, että kaulan on oltava sellainen, että koira voi tehdä sen. Sen vuoksi kaulan on oltava hyvin kaareutunut säkästä niskaan saakka. Kaulan ihannekulma on noin 60 astetta.

Kaulan lihasten on oltava vahvat ja paksut, ja kaulan on oltava tarpeeksi pitkä, jotta siihen syntyisi kaarevuutta. Liian lyhyt kaula tai lavoista miltei pystysuoraan ylöspäin kohoava kaula on ei-toivottava, sillä se häiritsee koiran tasapainoa ja saa sen näyttämään pitkäselkäiseltä.  

RUNKO
Ennen kuin käsittelemme chow chow’n runkoa, on korostettava, että chow chow’n on oltava neliömäinen eli rungon pituuden on oltava lähes sama kuin säkäkorkeuden. Nartuilla kuitenkin hyväksytään hieman säkäkorkeuttaan pidempi runko.

Rintakehä on leveä ja syvä ulottuen ainakin kyynärpäähän saakka. Chow chow’n rintakehä ei ole ovaali eikä tynnyrimäinen, vaan pikemminkin sydämenmuotoinen. Nartuilla on yleensä vähän kaarevammat kylkiluut kuin uroksilla.  

SELKÄ: Lyhyt, tasainen ja vahva.
Selkä on rungon tärkeimpiä osia monestakin syystä. Ensinnäkin se määrää koiran ääriviivat ja toiseksi se kannattaa koko runkoa.  Kun chow chow on kompakti koira, sen selän on oltava lyhyt ja leveä. Selän leveys syntyy kylkiluiden kaareutuessa hyvin ulospäin selkärangasta ja sitten jälleen sisäänpäin. Kylkiluiden takana selkä kapenee hieman, mutta levenee sitten lanteen kohdalla.Selän tulee olla ehdottoman suora ja vahva. Hännäntyvestä selkään laskeva selkälinja, joka saa koiran näyttämään takakorkealta on virheellinen. Päinvastainen selkälinja ei ole yhtä silmiinpistävä, mistä syystä se ei ehkä ole yhtä paha virhe. Säkästä hännäntyveen laskevan selkälinjan voi usein peittää helposti runsaskarvaisella hännällä. Yhtä paha asia on pehmeä, painunut selkä, mikä on onneksi rodulle harvinaista.  

LANNE: 
Voimakas.
Lannetta kuvataan voimakkaaksi. Sen on oltava leveä, lihaksikas ja lyhyt. Chow chow ei saa ”kaveta” lanteesta ja päärynänmuotoinen ”mehiläisenvyötärö” on ruma. Uroksilla hienoinen kohouma vatsaviivassa lanteen kohdalla on toivottava. 

RINTAKEHÄ:
Leveä ja syvä. Kyljet ovat selvästi kaarevat, mutta eivät tynnyrimäiset.
Rintakehän tulee olla lihaksikas, leveä ja syvä, ulottuen ainakin kyynärpäähän asti. Rintakehä on erittäin tärkeä osa chowia. 
 Rintakehän tulee olla edestä katsottuna yhtä leveä kuin chowin takaosa takaa katsottuna.

HÄNTÄ: 
Ylöskiinnittynyt ja asennoltaan tiiviisti selän päällä.

Tuuhea häntä on chow chow’n koriste, ja se vaikuttaa suuresti koiran kauneuteen ja yleisvaikutelmaan. Oikea hännän kiinnitys, pituus ja asento korostavat koiran lyhyttä selkää ja neliömäisyyttä. Häntä on tyvestä paksu kaveten hännänpäätä kohti. Sen on oltava korkealle kiinnittynyt ja taivuttava selän päälle. 
Toivotuin on häntä, joka lepää suorana, tiivisti selkää vasten, hännänpää niskaa kohden. Hännänpää voi laskeutua jommalle kummalle puolelle lonkkaa vasten, mutta se ei koskaan saa pudota alas reidelle. Matalalle kiinnittynyt häntä pilaa koiran ääriviivat ja saa sen selän näyttämään pitemmältä kuin se onkaan. Vaikka itse häntä on kohtuullisen pituinen, sen tuuhea pitkä karva voi ulottuu kaulukseen.

ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat täysin suorat, keskipitkät ja vahvaluustoiset.
Eturaajojen tulee olla aivan suorat. Niissä on vahva luusto, vahvat lihakset, ja kyynärpäät ovat kylkien myötäiset.

Eturaajojen on oltava vahvat ja ehdottoman suorat kyynärpäästä käpälään. Ne eivät saa taipua ranteesta (löysät ranteet), eivätkä käpälät saa kääntyä ulospäin tai sisäänpäin.Chow chow’n eturaajojen luustoa on vaikea arvioida. Vaikutelma eturaajojen vahvuudesta on riippuvainen turkin määrästä ja laadusta.

Eturaaja muodostuu luustosta, lihaksista ja karvapeitteestä. Eturaajoissa oleva karvapeitteen hapsutus antaa sellaisen vaikutelman kuin eturaajat kapenisivat käpäliä kohti, mutta itse asiassa eturaajojen luusto on kauttaaltaan yhtä leveää.

Rotumääritelmä kuvaa eturaajoja kohtalaisen pitkiksi – todella epämääräinen kuvaus. Oikeat mittasuhteet syntyvät, kun eturaajojen pituus kyynärpäästä maahan on noin puolet koiran säkäkorkeudesta.

Chow chow’n rodunomaisten etu- ja takaliikkeiden havaitseminen näyttää tuottavan vaikeuksia. Kun chow chow’n etuliikkeitä tarkastelee, kannattaa aina katsoa raajojen sisäpuolelta, sillä ulkopuolella eturaajoissa oleva runsas hapsutus saa aikaan melkein aina väärän vaikutelman. Selkeästi ulkoasentoiset kyynärpäät ja tästä aiheutuva kauhova tai kerivä etuliike on epätoivottava. Chow Chow`n etuliikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset ja vaivattomat.

LAVAT: Lihaksikkaat ja viistotLavat ovat tärkeä osa eturaajojen liikettä ohjaavaa mekanismia. Oikea etuosa riippuu suurelta osin lavoista, jotka ovat hieman viistot ja kiinnittyneet rintakehään vahvoilla lihaksilla. Lapojen virheellinen asento saa aikaan huonot etuliikkeet ja virheellisen etuosan. 

KÄPÄLÄT: Pienet ja pyöreät ns. kissankäpälät. Koira seisoo ikäänkuin varpaillaan.
Kaikkien käpälien varpaiden pitäisi olla lyhyet ja kaareutuneet, jolloin syntyy toivottava tiivis, pyöreä käpälä.
Chow chow seisoo etukäpälillään jonkin verran päkiän etuosalla pitäen varpaita tiiviisti yhdessä. Kynsien on oltava lyhyet ja paksut koskettaen juuri ja juuri maata ilman, että ne näyttävät erottuvan käpälästä. Löysä käpälä sojottavine kynsineen on virheellinen. Chow chow liikkuu hiljaisesti, aivan kuin sen käpälät olisi päällystetty sametilla.  

TAKARAAJATYLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat lihaksikkaat.
Chow chow’n takaosaan tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä se kuuluu myös rodun ainutlaatuisiin erikoispiirteisiin. Eturaajojen tavoin takaraajojenkin on oltava hyvin lihaksikkaat ja vankkaluustoiset.
Takaraajojen tulee olla kaukana toisistaan, aivan suorat ja samansuuntaiset riippumatta siitä, mistä kulmasta niitä katsoo. Kun koira seisoo vapaasti, takaraajojen on oltava suoraan pystysuorassa hännän tyven alapuolella. Ne eivät saa olla takana kuten esimerkiksi saksanpaimenkoiralla, eivätkä liian kaukana edessä rungon alla.
Takaraajojen luut muodostavat vähäisen kulmauksen toisiinsa nähden. Reisiluu polviniveleen saakka on melko pystysuora ja sen peittävät vahvat, hyvät lihakset. Polvinivelestä kintereeseen oleva sääriluu laskeutuu melko pystysuoraan kevyesti kulmautuen.

KINTEREET: Matalat kintereet ja vähäiset kulmaukset ovat olennaiset rodunomaisen jäykän liikunnan aikaansaamiseksi. Kinnernivel ei koskaan saa taipua eteenpäin.
VÄLIJALAT: Kintereistä alaspäin suorat.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.Kintereestä käpälään olevien kinnerluiden on oltava lyhyet ja vankat. Jos ne ovat liian pitkät, koiran kintereet eivät ole tarpeeksi matalalla. Takaraajojen kulmausten yhteensopiva kokonaisuus on tärkeää rodunomaisen rakenteen saavuttamiseksi. On korostettava, että vähäiset kulmaukset lonkkanivelestä käpälään antavat chow chow’lle sille tyypilliset takaraajat ja tyypillisen napakan ja tehokkaan, jäykän tyylitellyn liikkeen (vrt. heilurin yhdensuuntainen edestakainen liike). Jäykän tyylitelty liike tulee ymmärtää siten, että liikkeessä chow chow´n takaraajojen nivelet joustavat hyvin vähän. Vaivalloisen vaikutelman antava takaliike on chow chow’lla virhe, liikkeiden tulee olla vaivattomat.

Kinner ja sen suhde takaliikkeisiin
Kinner on monimutkainen nivel, joka muodostuu seitsemästä luusta. Chow chow’lla on erikoista kinnerkulman vähäisyys. Tämän ja muiden rotujen kintereen ero johtuu kantaluusta (tuber calcis). Useimmissa roduissa kantaluu on melko pitkä ja ulottuu ylös- ja ulospäin sääriluusta, jonka kohdalla takaraajojen suuret jänteet kulkevat. Chow chow’lla kantaluu on lyhyempi, leveämpi ja tylpempi. Tämä yhdessä vähäisen kinnerkulman kanssa saa luun kiinnittymään tiiviisti sääriluuhun, eikä kantaluu erotu raajassa. Lisäksi karvapeitteen muodostamat ”housut” ja kintereen alapuolella olevat hapsut korostavat raajan suoruutta. Chow Chow’n kintereen tulee olla suora ja vakaa, eikä se saa taipua eteenpäin.   

LIIKKEET: 
Lyhytaskeliset ja rodunomaisen jäykät. Etu- ja takaraajat liikkuvat yhdensuuntaisesti ja suoraan eteenpäin.
Koko takaraajan rakenne saa aikaan chow chow’lle ominaisen ainutlaatuisen jäykän tyylitellyn takaliikkeen. Koiran askeleet ovat lyhyet, nopeat ja tehokkaat. Chow chow ei ulota takaraajojaan kovin kauas eteen, eikä vie niitä kovin kauas taakse. Sillä on lyhyet, rytmikkäät askeleet. Kun polvi- ja kinnerkulmat ovat vähäiset, koira liikkuu usein kuin ”pumpulilla”. Jäykän vaikutelman antavista takaliikkeistään huolimatta chow chow pystyy silti liikkumaan melko nopeasti ja on hyvin kestävä koira.

KARVAPEITE:
Pitkä- tai lyhytkarvainen.•

– Pitkäkarvainen: karvapeite on runsas, tuuhea, tiheä, suora ja pysty. Peitinkarva on melko karheaa, aluskarva pehmeää ja villavaa. Karva on erityisen runsasta kaulan ympärillä muodostaen harjan tai kauluksen sekä reisien takaosassa muodostaen housut.

– Lyhytkarvainen: karvapeite on lyhyt, runsas, tiheä, suora ja plyysimäinen; pysty, ei pinnanmyötäinen.

Karvanlaatuja on kaksi, pitkä ja lyhyt. Molemmat kaksikerroksisia. Runsas, tiheä ja pysty karvapeite merkitsee paljon chow chow’n yleisvaikutelmalle. Aluskarva on pehmeä ja villava. Päällyskarva on laadultaan melko karkeaa. Se tuntuu kosketettaessa karkealta, ja on pystykarvaista. Viimeisten kylkiluiden, lanteen ja reisien kohdalla karva on samanpituista. Lyhytkarvainen chow chow arvostellaan samaa määritelmää noudattaen kuin pitkäkarvainen, mutta huomioidaan että lyhytkarvainen peitinkarvan pituuden ja määrän suhteen ei ole verrattavissa pitkäkarvaiseen. Lyhytkarvaisella ei kuulu olla kaulusta, housuja eikä tuuheaa häntää.

Eturaajoissa ja ranteiden, sekä käpälien ympärillä karvapeite on lyhyttä ja tiheää. Eturaajojen takaosassa on eräänlaista ”hapsutusta”, kun taas takaraajojen takaosan pitkä, tiheä karva muodostaa ns. ”housut”. Hännän alapinnalla (silloin kun häntä makaa selkää vasten) karva on samanpituista kuin selkäkarva, kun taas hännän yläpinnalla oleva karva on pitkää ja suoraa sekä osoittaa eteenpäin viuhkan tavoin. Kuonossa karva on hyvin lyhyttä ja samettisen pehmeää ja jonkin verran pidempää otsalla. Tiheä karva peittää korvien ulkopinnat. Karva on lyhyttä korvien kärjistä pideten hieman korvien tyveen mentäessä. Kaulan ja lapojen tienoilla karva on äärimmäisen pitkää ja pystyä muodostaen selvän leijonan harjaan verrattavan kauluksen, mikä antaa lisäviehätystä ja koristusta vaikuttavalle päälle.

Chow chow’n  karvapeite ei saa olla pinnanmyötäinen. Pehmeä karva on ei-toivottavaa ja erityisesti ns. collien rintaröyhelö on epätoivottava chow chow’lla. On huomattava, että yleensä vaaleanvärisillä punaisilla koirilla on, ei ainoastaan pisin ja runsain karvapeite, vaan myös parempi karvanlaatu. Syvänpunaisilla yksivärisillä koirilla on usein hyvin tiheä ja karkea, mutta lyhyempi turkki. Mustilla ja sinisillä toivotunlaisen turkin aikaansaaminen on vaikeampaa. Jos niiden karvapeite on tarpeeksi pitkää, niillä ei useinkaan ole aluskarvaa ja karva on liian pehmeää ja litteää.

Useat tekijät vaikuttavat karvapeitteeseen. Ruokinta ja turkin hoito ovat äärimmäisen tärkeitä. Lisäksi vuodenaikojen vaihtelu ja ilmasto ovat myös vaikuttavia tekijöitä.

Karvapeitteen kaikki keinotekoinen lyhentäminen, mikä muuttaa luonnollisia ääriviivoja tai ilmettä, on kielletty. 

Tämän päivän chow chow’n ulkomuoto kokonaisuudessaan on eittämättä parantunut kasvattajien onnistuessa saamaan aikaan runsaan turkin. Runsastakaan turkkia ei saa keinotekoisesti lyhentää.  

VÄRI:
Yksivärinen musta, punainen, sininen, vaaleankellertävänruskea (fawn), kermanvärinen tai valkoinen; usein sävyttynyt, mutta ei laikukas eikä kirjava (hännän alaosa ja reisien takaosa ovat usein vaaleammat).
Rotumääritelmä sanoo chow chow’n väristä, että sen pitää olla yksivärinen. On huomattava, että yksivärinen ei tarkoita ”tasaväristä”, sillä sävytys sallitaan. Laikukas tai kirjava väritys tai punaisella koiralla mustaa väriä karvapeitteessä (lukuun ottamatta muutamaa mustaa karvaa hännänpäässä) on paha virhe.

Jos väri on oikea, sen ei pitäisi vaikuttaa koiran arvosteluun. Väri on ja tulee aina olemaan makukysymys. Rotumääritelmä mainitsee rodulle sallitut värit ja lisää maininnan että väritys on usein sävyttynyt.

MUSTILLA on yksivärisen hiilen musta turkki sekä mahdollisesti hopean  hopeanharmaata sävytystä kauluksessa, lavoissa, housuissa ja hännässä. Turkin vaihtuessa karva voi saada aikaan ruosteenpunaisen tai harmaan värin.

SINISILLÄ, joilla sallitaan hopeanharmaa sävytys kaulassa, lavoissa, housuissa ja hännässä, väri muuttuu usein turkin vaihtuessa. Sinisiä esiintyy eri sävyissä hyvin tumman sinisestä harmaan siniseen. Persialaiskissan sininen sävy on viehättävin värisävy. Sininen on herkin väri niin jalostuksen kuin turkinhoidonkin kannalta.

PUNAISET käsittävät laajan skaalan mahonginpunaisesta vaaleaan punaiseen. Syvän punaiset ovat useimmiten tasavärisiä. Vaaleat punaiset ovat usein sävyttyneitä ja niillä esiintyy enemmän tai vähemmän selvät merkit (vaaleampaa silmien yläpuolella, kuonon sivuilla, rinnassa, raajoissa ja vatsassa). On myönnettävä, että on epäloogista ajatella ”parkinruskeaa” mustassa värissä virheenä ja samaan aikaan hyväksyä punaisessa esiintyvät vaaleammat merkit sävyttyneenä punaisena. Rotumääritelmien vaatimukset eivät aina ole tieteellisesti päteviä. Rodun ominaispiirteet ovat vain (ja usein mielivaltaisesti) koiran ulkomuotovaatimuksia, joiden perusteella koirat arvostellaan näyttelyissä. Vaaleampi punainen sävy on pääasiassa kauneuskysymys, sillä juuri tämä sävy antaa viehättävän lisän chow chow’n yleisvaikutelmaan. Se korostaa pään muotoja, sekä alleviivaa ilmettä. Punaisen ei kuitenkaan tulisi olla niin vaalea, että se sekoitetaan kermanväriseen. Viimeisen 20 vuoden aikana on punainen värisävy rodussa vaalentunut.

KERMANVÄRISIÄ näkee harvemmin, etenkin sellaisia, joilla on tummat silmät ja musta kirsu. Myös kermanväriset käsittävät hyvin laajan skaalan lähes valkoisesta tummaan keksinväriin tai aprikoosin sävyyn. Sävystä huolimatta tulee vaikutelman kermanväristä kuitenkin olla selvä. Kermanvärisillä korvat ovat yleensä keksinväriset. Mahdollisimman vaalea kermaväri on aina toivottavin, mutta koiran arvosteluun ei sävyn tulisi vaikuttaa.

VALKOISET chow chow’t ovat hyvin harvinaisia, jos niitä ylipäätään on olemassa. Pohjoismaissa ei ole koskaan rekisteröity valkoista chow chow’ta. Valkoinen eroaa kermanvärisestä sillä, että myös korvat ovat valkoiset.

FAWN (vaaleankellertävänruskea) saattaa olla vaikeasti tunnistettava väri ja se sekoitetaan usein punaiseen. Myös fawneja on eri sävyisiä. Leimaa antava fawn-värille on, että jokainen yksittäinen karva on päästään hopeanharmaalle vivahtava, mikä antaa koiran väritykselle hieman ”huurteisen”, ”utuisen”, taikka samean vaikutelman. Sävy voi vaihdella kellertävästä maitokahvinsävyiseen. Fawninvärisen chowin silmät ovat usein sävyltään vaaleammat ja saattavat olla meripihkan väriset.  

KOKO
Rotumääritelmä ei määrittele chowille minkäänlaista painoa. 
SÄKÄKORKEUS: Urokset 48 – 56 cm (19 – 22 tuumaa ) nartut 46 – 51 cm (18 – 20 tuumaa ).
Rotumääritelmässä säkäkorkeus on uroksilla 48 – 56 cm ja nartuilla 46 – 51 cm . Yleisvaikutelmassa mainitaan, että chow chow’n tulee olla tasapainoinen. Tästä seuraa, että tuomari voi palkita korkeasti pienemmän koiran, jolla on parempi tasapaino, kuin suuremman, joka ei ole yhtä neliömäinen.

Toisaalta rotumääritelmä vaatii chow chow’lta leijonamaisuutta ja ylpeän arvokasta olemusta. Kookkaampi koira, joka on vaikuttavampi ja massiivisempi kuin pienempi koira, on epäilemättä lähempänä tätä vaatimusta. Pieni, hyvin massiivinen koira menettää herkästi tasapainoisuutensa.  

VIRHEET: 
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
Rotumääritelmä ei mainitse hylkääviä virheitä, mutta erottaa ”vakavat virheet”. Erityispiirteissä esiintyvät puutteet ovat ”vakavia”. Chow chow’lla tulee olla rodun tyypilliset piirteet, kuten sinisenmusta kieli, suorahkot kintereet, jäykän tyylitelty liikunta ja ”murjottava” ilme. Näissä piirteissä esiintyvät puutteet ovat virheitä, jotka on huomioitava, riippumatta siitä, miten hyvä koira muuten on. Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen on hylkääviä virheitä.Uroskoiralla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä laskeutuneena kivespusseissa.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. 

Chowin mittoja ja mittasuhteita
– Pituus = Korkeus
– Kyynärpäästä maahan = Korkeus tai pituus / 2
– Kuonon pituus (kirsusta stopiin) vähintään 1/3 pään pituudesta
– Kaulan ihannekulma noin 60 astetta.

Chow chow’n yksityiskohtaiset arvosteluohjeet

A. Nollaavat tekijät
1. Ei täysin sininen kieli, laikullinen (huomioitava ikä ja sääolosuhteet)
2. Kärjistä taipuneet korvat, luppakorvat
3. Riippuva häntä
4. Kirjava turkki (laikukas)
5. Ei musta kirsu, paitsi kermanvärisillä, valkoisilla, sinisillä ja fawneilla koirilla
6. Ylä- tai alapurenta
7. Koiralla on nikamavika hännässä
8. Koira yrittää purra tai puree tuomaria tai ei anna lainkaan tutkia itseään
9. Koiran säkäkorkeus alittaa 44 cm:n alarajan

B. Ei voida arvostella (EVA)
1.  Koira ontuu

C. Palkintosijaa alentavat tekijät
1.  Koira on liian massiivinen, mikä ilmenee koiran rakenteen epätasapainoisuutena ja löysyytenä
2.  Pää on suhteeton verrattuna runkoon tai löysän nahan peittämä, eivätkä silmät näy
3.  Selkeät hengitysvaikeudet
4.  Entropia
5.  Koira on liian kevytrakenteinen, mikä ilmenee rungon ja raajojen luuston sekä pään keveytenä ja kapeutena
6.  Liian kuiva ja / tai kapea pää ns. omenapäisyys sekä ei litteä eikä loiva otsapenger
7.  Pitkä ja / tai suippo kuono
8.  Murjottavan ja tutkivan ilmeen (scowl) puute
9.  Liian vaaleat silmät
10. Tasapurenta
11. Pigmentin puute huulissa ja / tai kitalaessa
12. Pahasti taipuneet ranteet sekä raajojen sisä-/ ulkokierteisyys
13. Koira on selvästi korkeuttaan pidempi, huom. uros ja narttu
14. Koira on liian matalaraajainen
15. Ahdas etu- ja / tai takaosa
16. Ylilyövät  takaraajat
17. Ei kissankäpälät
18. Pystyyn nouseva, löysä, alas kiinnittynyt ja / tai reidelle laskeutuva häntä
19. Riippuva peitinkarva

D. Koiran kilpailusijaa alentavat tekijät
1.  Suuret ja / tai pyöreät silmät
2.  Suuret, terävät ja / tai liian liki toisiaan tai liian kaukana toisistaan olevat korvat
3.  Kolmen (3) tai useamman hampaan puutos
4.  Lievästi taipuneet ranteet
5.  Koira on korkeuttaan pidempi
6.  Pehmeä selkä, huomaa ikä
7.  Hieman ”hyppivä” häntä
8.  Kaulattomuus

E. käytännön toimenpiteet
Seuraavat seikat on aina mainittava kirjallisessa arvostelussa, jos jokin niistä koirassa esiintyy
1. Ontuminen
2. Entropia ja ektropia eli silmäluomen rullaus sisään- tai ulospäin
3. Silmien värisävy, jos on vaalea
4. Purentavirhe
5. Puuttuvien hampaiden lukumäärä
6. Ylitaittuvat takaraajat, virheen huomaa helpoiten hitaassa liikkeessä
7. Häntä löysä ja / tai alas kiinnittynyt
8. Pigmenttipuutokset 

Jos tuomari on epävarma siitä onko koiralla entropia tai ektropia, niin hänen tulee varmistaa se näyttelyn läinlääkäriltä.  

Uroksia ja narttuja

Piirretyt kuvat kopioitu The Chow Chow Club Inc. luvalla Chow Chow Illustrated Breed Standard:sta  http://chowclub.org/ccci/content/view/87/35/