” Jos haluat…. ottaa vain koiran, älä ota chowia. Mutta jos kerran hankit sen, et huoli enää muita! ”
Näin kertoo eräs koirakirja innokkaalle pennunhankkijalle.
Chow chow on ikivanha rotu, sen tarkkaa alkuperää ei edes tunneta. Joka tapauksessa tämä Kiinasta lähtöisin oleva sinikielinen koira on ajan saatossa matkannut pitkän matkan mm. Englannin kautta tänne arktiseen Suomeemme ja on epäilemättä tullut jäädäkseen. Se soveltuu erinomaisesti turkkinsa ja muun olemuksensakin puolesta meidän ilmantilaamme.
Chow chow on parhaimmillaan isäntäperheen uskollinen vahti. Se haukkuu vain vahtitilanteissa ja silloinkin sen kumea rintaääni muistuttaa enemmän ukkosen jyrähdystä kuin koiran haukuntaa. Tämä itsenäinen koira myötäelää kaiken ilon ja surun ja kaiken mitä sen väliin jää, siirtyen huoneesta toiseen perässäsi, mutta harvoin pyytää erityishuomiota. Joskus tuntuu, että joudut itse kerjäämään sen huomionosoituksia. Vieraisiin ihmisiin chow chow suhtautuu välinpitämättömän kiinnostuneesti. Chowin uteliaisuus on parhaimmillaan silloin, kun lenkkipolulla joku lähestyy takaapäin. Sitä ei voi vastustaa, vaan on jäätävä paikoilleen ja nähtävä kuka tai mikä tulija on. Sitten se ei useimmiten enempää kiinnostakaan. Ja jos se on ihminen, parempi koettaa haistaa takaapäin ja sitten vetäytyä taputusten ja silitysten ulottumattomiin.
Choweja on pitkä– ja lyhytkarvaisia, punaisia, mustia, sinisiä, kermanvärisiä ja fawneja. Sekä lyhyt– että pitkäkarvaisen chowin pohjavilla vaihtuu pari kertaa vuodessa aiheuttaen kolme – neljä viikkoa aktiivista ”villakoiran” näköisten pallojen jahtaamista. Onneksi ne on helppo imuroida, villa ei tartu mattoihin eikä muihin tekstiileihin. Lopun aikaa vuodesta karvaa ei juuri lähdekään. Aikuisen chowin turkki onkin varsin helppo hoidettava kunhan pitää huolen että turkkia hoidetaan säännöllisesti. Chowin pennun turkki sen sijaan kerää kaiken roskan ja takkuuntuu helposti, joten sitä on kammattava usein. Pesun jälkeen turkki on kuivattava huolella, ettei iho pääse hautumaan kostean, paksun karvapeitteen alla. Muuten chowi on pentuna helppo. Se on sisäsiisti jo luovutettaessa ja harva chow chow pentu jaksaa kiinnostua oven karmeista, sohvista tai edes isännän pyhäkenkäparista. Useimmiten sille riittää puruluut ja omat lelut jyrsittäväksi.
Tottelevaisuus on chowille omanlainen asia. Se ei aina tanssi sinun pillisi mukaan. Jos haluat chowistasi sosiaalisen, iloisen, toisten kanssa toimeen tulevan, sinun kannattaa uhrata jo pentuna aikaa ja viedä se esimerkiksi arkitottelevaisuuskoulutukseen. Chowi ei ole tyhmä eikä oikeastaan edes hidas oppimaan, vaan päinvastoin. Se ei yksinkertaisesti vain ymmärrä minkä takia pitää tehdä niin monta turhaa mutkaa, kun suoraankin pääsee. Kunnioittamalla chowin omaa vakaumusta saat enemmän kehuilla kuin pakolla koirastasi yhteistyökykyisen.
Chowin majesteetillinen leijonamaisuus ja jäykän tyylitelty liikunta luo helpommin mielikuvan pohdiskelevasta filosofista kuin agilitymestarista. Sille onkin ominaisempaa verkkainen tahti ja tunnollinen ruohonkorsien nuuhkiminen ja tarkkaileminen kuin kirmailu supervauhtia ympä-riinsä. Paitsi silloin kun se saa hepulin. Silloin ei ilolle ja vauhdille löydy rajoja. Se laukkaa itsensä ja isäntänsä pään pyörryksiin.
Chowin, niin kuin monen muunkin rodun terveys on ollut viime aikoina kovastikin tapetilla. Aktiivisesti toimiva rotujärjestö pyrkii entistä positiivisemmalla asenteella lisäämään pakollisten tutkimuksien lisäksi vapaaehtoisia tutkimuksia, joilla kartoitetaan vanhempien terveyttä. Jalostukseen pyritään valitsemaan entistä tarkemmin ne yksilöt, jotka täyttävät nämä vaatimukset. Tavoitteena on luoda mahdollisemman terve ja onnellinen chow chow, joka on isäntäperheelleen ilo ja ylpeys joka suhteessa.
